Siirry pääsisältöön

Panu Kontio: PALOMA -yhteistyöryhmän jälkipuintia

Kuusamossa lähdettiin kokeilemaan mitä voitaisiin tehdä, jotta kärjistyneet välit poronhoitajien ja eräiden muiden maankäyttäjien välillä saataisiin paremmalle tolalle. Yhtenä Paloma-hankkeen tavoitteena oli perustaa yhteistyöryhmä, toimintatapa, jolla voitaisiin vaihtaa tietoja ja ajatuksia eri maankäyttäjäryhmien välillä.
  
Tausta-ajatuksia yhteistyöryhmän toiminnalle

Tavoitteena oli, että kaikki ryhmät, jotka ovat osapuolina poronhoitoa koskevissa kiistoissa, saataisiin saman pöydän ääreen. Osan kärjistyneistä tilanteista oletettiin johtuvan keskustelun ja keskinäisen ymmärryksen puutteesta. Tiedonvaihdon ja keskustelun avulla mahdollisia konfliktitilanteita olisi ehkä mahdollista purkaa, tai ainakin osapuolten täysin vastakkaisia näkökantoja lieventää.

Toisena tavoitteena oli, että yhdessä eri tahojen edustajat voisivat keksiä ja kehittää uusia ehdotuksia, toimenpiteitä ja toimintamalleja ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi. Samalla kun ratkaisumalleja yhdessä kehitettäisiin, voitaisiin sopia vastuista; kuka tekee ja mitä, jotta konflikteilta vältyttäisiin. Usein parhaat ratkaisut ovat sellaisia, joissa eri osapuolet yhdessä sitoutuvat tekemään asioita.

Harvemmin yksipuolinen toimenpide tarjoaa ratkaisun, jossa kaikki osapuolet ovat siihen tyytyväisiä. Ja harvoin on lopputulosta, josta ollaan täysin yksimielisiä. Esimerkiksi viljelysten tai pihojen aitaaminen kyllä estää porojen pääsyn aidalla suojatulle paikalle, mutta aidat ja portit saattavat toisaalta hankaloittaa kulkemista. Jos vaikka haitan kärsijänä oleva osapuoli ei sitoudu sulkemaan portteja, ratkaisu ei toimi.

Aktiivinen tiedotus nähtiin tärkeänä osana näkemysten lieventämistä. Ajatuksena oli se, että kun yhteistyöryhmä osoittaa voivansa yhteistyössä hakea ratkaisuja ongelmatilanteisiin, niin positiivisen yhteistyön malli saataisiin aktiivisesti tiedottamalla leviämään laajemmalle suurelle yleisölle ja taustaryhmille.

Koristeeksi kakun päälle tavoiteltiin osapuolten keskinäisen ymmärryksen lisäämistä. Tällä ajateltiin olevan eri ryhmien välejä parantava vaikutus.

Ryhmän toiminta

Ryhmä kokoontui neljä kertaa tammikuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana. Ensimmäisissä kokouksissa pohdittiin ryhmän toiminnalle sääntöjä ja puitteita. Samalla alkoi kertyä tietoa ongelmatilanteista ja ratkaisumallejakin niihin. Ryhmä tunnisti monia ongelmatilanteita ja yritti keksiä niihin ratkaisuja. Päätettiin, että kirjataan ongelmia ja ratkaisuja toimintasuunnitelmaan, joka toimisi myös yleispiirteisenä ohjenuorana ryhmän tulevalle toiminnalle.

Koska viestintä on tärkeä osa toimivaa yhteistyötä, ryhmä päätti laatia viestintäsuunnitelman. Se sisälsi periaatteiden lisäksi myös osallistumista paikallisiin tilaisuuksiin kuten mökkiläistapahtumaan kesäkuussa sekä toritapahtumaan syyskuussa. Lisäksi ryhmän jäsenet osallistuivat Paloma-hankkeen järjestämiin seminaareihin. 

Miten onnistuttiin?

Hankkeen aloitusseminaarissa kartoitettiin yhdessä tahoja, joiden olisi hyvä olla mukana yhteistyöryhmän toiminnassa. Tunnistettuja tahoja olivat maatalouden edustajat, paliskunta / poronhoitajat, vapaa-ajan asukkaiden edustajat, Kuusamolaisia elinkeinoja edustava taho, ja asukkaita edustava taho.

Kaupungin perustaman mökkiläistyöryhmän katsottiin edustavan vapaa-ajan asukkaita. Mökkiläistyöryhmän osallistuminen oli hyvä asia, ja se oli aktiivisesti mukana yhteistyöryhmän toiminnassa. Bonuksena tuli se, että Kuusamon kaupunki kytkeytyi mökkiläistyöryhmän kautta kiinteästi yhteistyöryhmän toimintaan.

Porotaloutta edustivat Oivangin paliskunnan poroisäntä ja yksi porotilallinen. He olivat aktiivisesti yhteistyöryhmän toiminnassa mukana.

Kaikkien elinkeinojen etua Kuusamossa ajateltiin edustavan Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpoliksen. Sen ajateltiin tuovan tasapainottavaa näkemystä työryhmän toimintaan. Naturpolis osallistui työryhmän toimintaan aktiivisesti ja toi siihen tasapainottavaa näkemystä, jota haluttiinkin.

Maatalouden edustajat työryhmässä olivat maatalouden etujärjestön aktiiveja. Valitettavasti heidän laimea osallistumisena ja poissaolonsa valtaosasta kokouksia haittasi monipuolisten ja rakentavien keskustelujen syntymistä.

Mitä olisi voinut tehdä toisin?

Ensimmäisen vuoden kokemuksen perusteella ryhmän toimintaan jäi paljon kehitettävää.

Ensinnäkin miten kaikki ristiriidan osapuolet voisivat sitoutua tällaiseen toimintaan?

Oman hankaluutensa varmaan aiheutti se, että Paloman tutkijat asuivat ympäri Suomea eikä hanketiimillä ollut jatkuvaa läsnäoloa Kuusamossa. Hanketiimi oli toki neutraali. Mutta varmaankin hanketiimi olisi voinut tukea yhteistyöryhmän toimintaa paremmin, jos se olisi ollut enemmän aikaa paikan päällä, ja jos paikallistuntemus olisi ollut paremmissa kantimissa. Toisaalta ei etäisyys välttämättä vain pahasta ole.

PALOMAn aluksi haastattelimme joitain toimijoita tilanneanalyysin tekemiseksi ja järjestimme avoimella kutsulla aloituseminaarin. Eri tahojen sitouttamiseksi olisi varmaan ollut hyvä toimia ensi alkuun kentällä aktiivisemmin – haastatella toimijoita ja tehdä havaintoja. Ennen kaikkea pitempiaikainen kenttätyö olisi edesauttanut sovittelemaan osapuolten välisiä intressejä ja arvoja.

Tuottiko ongelmia se, että maataloutta edusti etujärjestö? Häiritsivätkö etujärjestön muut tavoitteet sen toimintaa ryhmässä? Olisiko ryhmän toimivuuden kannalta ollut parempi, maataloutta olisi edustanut poro-ongelmia arkityössään kohtaava rivimaanviljelijä, jotka joutuvat jo ratkomaan ongelmia poronhoitajien kanssa?

Miten tästä eteenpäin?

Voitaisiinko Kuusamon poro-ongelmaa edelleen lieventää ja keksiä ratkaisuja yhteistyöryhmän avulla? Suuri osa yhteistyöryhmään osallistuneista näkee, että ryhmän toimintaa olisi hyödyllistä jatkaa. Tämä on myös hankkeen tutkijoiden näkemys. Paloma-hanke on kuitenkin päättynyt eikä se hankkeena voi tukea yhteistyöryhmän toimintaa. Ainoa ratkaisu näyttäisi olevan, että paikalliset tahot ottaisivat ryhmän toiminnan siipiensä suojaan. Mutta mikä tai kuka voisi olla tuo taho? Sen pitäisi olla kiistan osapuolten suhteen suhteellisen neutraali, ei yksikään kiistan osapuolista.

Kuusamon kaupunki on erittäin hyvin tukenut ryhmän toimintaa tarjoamalla sen käyttöön kokoustilat. Mutta saattaa olla, että kaupunki ei kenties koe tällaisen ryhmän vetämisen kuuluvan toimialaansa. Kehittämisyhtiö Naturpolis voisi olla hyvä taho vetämään ryhmää, mutta kuuluko tällainen toiminta heidänkään ydintehtäviinsä? Loppujen lopuksi ryhmän toiminta ei vaadi kummoisia resursseja. Keskeisiä resursseja ovat sihteerin työpanos sekä ryhmän jäsenten motivaatio ja sitoutuneisuus. Jäsenet ovat ryhmän toiminnassa mukana vapaaehtoisperiaatteen mukaisesti. Voitaisiinko löytää jokin vapaaehtoistaho hoitamaan sihteerin pestiä?

Ryhmän jatkon menestymisen kannalta tärkeintä on saada myös maatalouspuoli sitoutumaan ryhmän toimintaan, jotta voitaisiin yhdessä luoda hyväksyttäviä, aidosti toteuttamiskelpoisia ratkaisuja porokiistoihin ja ongelmatilanteisiin.

Eräs toimintamalli löytyy Palojärven paliskunnasta, jossa Tervolassa on ollut samansuuntaista toimintaa kuin Kuusamon yhteistyöryhmällä. Siellä ei ole kuitenkaan perustettu virallista tai muodollista ryhmää, vaan toiminta on ollut vapaamuotoisesti organisoitunutta. Palojärven poroisännän mukaan hyviä tuloksia on saavutettu. Tällainen toimintamalli on luonteva, kun tarve keskusteluille nousee paikallisesti ja kaikille osapuolille.

Yhteistyöryhmässä kokeillut periaatteet tarjoavat mahdollisuuden päästä eroon keskinäisestä kyräilystä ja riitelystä porotalouden ja muiden elämän osa-alueiden välillä. Uskon, että tulevaisuus on valoisampi kaikille, jos ongelmia saadaan ratkaistua. Toivon, että tämän viestin myös kaikki toimijat Kuusamossa ja muualla ottavat tosissaan.


Kirjoittaja on Suomen ympäristökeskuksen tutkija

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Panu Kontio: Kuusamossa kokeillaan yhteistyö­ryhmää porokonfliktin lievittäjänä

Kerroin Kuusamosta lähtöisin olevalle ystävälleni, että Paloma-hanke oli saanut rahoituksen. Hankkeessa pyritään lieventämään porotalouden, asutuksen, loma-asutuksen ja maatalouden tulehtuneita välejä. Ajoittain porot ovat paikoissa, joissa niiden ei pitäisi olla, kuten pelloilla, pihoilla tai terasseilla. Tämä aiheuttaa ärtymystä. Ystäväni totesi ykskantaan, että olette sitten aikamoisen haasteen edessä. Vastasin hänelle, että mielestäni on kaikille mukavampaa ja kaikkien osapuolten etu, mikäli rauhanomainen rinnakkaiselo on mahdollista. Vertasin tilannetta myrskyisään avioliittoon – ainoa keino päästä sopuun on keskustelu osapuolten kesken. Juuri tuollaista keskustelua varten Paloma-hanke perusti yhteistyöryhmän Kuusamoon. Ryhmään koottiin eri osapuolet: maatalouden, porotalouden, asukkaiden, vapaa-ajan asukkaiden ja matkailun edustajia. Ryhmää vetää Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton edustaja. Ryhmä käsittelee toimintojen yhteensovittamista. Mitkä sitten ovat edellytykset sille,

Juha Hiedanpää: Oikeudet Kuusamon pororiidoissa

Konfliktit alkavat yleensä tilanteista, joissa yksi kokee toisen loukkaavan oikeuttaan johonkin. Poronhoidon, asutuksen, matkailun ja maatalouden väliset suhteet ovat kirvoittaneet monenlaisia vääryyskokemuksia, mutta kuten PALOMA on osoittanut, ristiriitoja aiheuttaviin ongelmiin on myös mahdollista löytää ratkaisuja. Vaikka vääryyskokemukset ovat osin hellittäneet, jännitteitä on edelleen olemassa Kuusamossa. Porot saavat laiduntaa vapaasti, mutta tästä ei saisi aiheutua haittaa viljelyksille ja vakituiselle asutukselle Paliskunnalla on velvollisuus siirtää väärissä paikoissa olevat porot pois ja estää haitta aitaamalla viljelykset ja saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella puutarhat, vakinaisen asuntojen pihat ja muut erityiseen käyttöön otetut alueet. Paliskunnan on näissä tilanteissa kannettava vahingon estämisestä, poistamisesta tai korvaamisesta aiheutunut vaiva tai kustannus. Porovahtiin sai ilmoittaa ongelmista Kesällä 2019 asukkaat, kesäasukkaat ja maanviljel