Konfliktit alkavat yleensä tilanteista, joissa yksi kokee
toisen loukkaavan oikeuttaan johonkin. Poronhoidon, asutuksen, matkailun ja
maatalouden väliset suhteet ovat kirvoittaneet monenlaisia vääryyskokemuksia,
mutta kuten PALOMA on osoittanut,
ristiriitoja aiheuttaviin ongelmiin on myös mahdollista löytää ratkaisuja. Vaikka
vääryyskokemukset ovat osin hellittäneet, jännitteitä on edelleen olemassa
Kuusamossa.
Porot saavat laiduntaa vapaasti, mutta tästä ei saisi aiheutua haittaa viljelyksille ja vakituiselle asutukselle
Paliskunnalla on velvollisuus siirtää väärissä paikoissa olevat
porot pois ja estää haitta aitaamalla viljelykset ja saamelaisten
kotiseutualueen ulkopuolella puutarhat, vakinaisen asuntojen pihat ja muut erityiseen
käyttöön otetut alueet. Paliskunnan on näissä tilanteissa kannettava vahingon
estämisestä, poistamisesta tai korvaamisesta aiheutunut vaiva tai kustannus.
Porovahtiin sai ilmoittaa ongelmista
Kesällä 2019 asukkaat, kesäasukkaat ja maanviljelijät
ilmoittivat Porovahti-palveluun
väärissä paikoissa olevista poroista. Poroja oli pihoissa, terasseilla, pelloilla
tai muissa sopimattomissa paikoissa. Sinänsä porojen, paliskunnan ja muiden
toimijoiden ja toimintojen oikeudelliset suhteet ovat yksinkertaiset, mutta
tilanteet ja olosuhteet vaikeuttavat tulkintoja. Vääryyskokemuksia syntyy
helposti.
Porot synnyttävät ympärilleen odotusoikeuksia, koska oikeuksien
luonteeseen kuuluu se, että ne määrittyvät muiden toimijoiden velvollisuuksien,
vastuiden ja vapauksien kautta.
Maanomistajilla on oikeus siihen, että porot pysyvät poissa vakituisten
asuntojen pihoilta ja viljelyksiltä ja että poronhoitajat ennakoisivat
ongelmia, eivätkä pelkästään reagoisi ongelmien ilmaantuessa. Laki on laki,
mutta eri maankäyttäjien väliset suhteet pitää käytännössä sovittaa ja sopia
paliskuntien ja muiden maankäyttäjien kesken.
Kuusamossa poronhoidon ja muiden maankäyttäjien suhteet ovat
pitkään olleet kireät, ja viime vuosien aikana ne ovat heikentyneet entisestään.
Joidenkin kuusamolaisten mukaan riitaisuuksien juuret ovat syvällä. Suhteet eivät
parane ilman, että oikeuksista ja niille vastakkaisista ja vastavuoroisista oikeudellisista
suhteista keskustellaan. Oikeuksien luonnetta ja tarkoitusta yritetään ymmärtää
ja tarpeen mukaan tekemisiä ja olosuhteita säädetään ongelmien vähentämiseksi.
Yhteistyöryhmässä keskustellaan oikeuksista ja ratkaisuista
Porovahtipalvelun lisäksi PALOMA kehitteli yhteistyöryhmän
kokeilua. Tämä ryhmä koostuu alueellisista ja paikallisista toimijoista,
jotka kokivat poronhoidon ja muun tekemisen yhteensovittamisen tärkeäksi ja
olivat valmiita sitoutumaan puntaroivaan yhteistoimintaan.
Kokeilun käynnistymisen jälkeen maatalouden edustajat
vetäytyivät ryhmän toiminnasta vedoten työkiireisiin. Taustalla saattoivat
vaikuttaa jännitteetmaatalouden ja poronhoidon välillä.
Yhteistyöryhmän tarkoitus on nimenomaan lisätä
vuorovaikutusta ja ymmärrystä. Tulipalojen sammutustehtävät eivät sille kuulu.
Tavoite on ennaltaehkäistä ongelmia ja ratkoa tilanteita jo ennen niiden
kärjistymistä.
Myös yhteistyöryhmässä keskusteltiin oikeuksista, mutta ennen
kaikkea keskusteltiin siitä, millaisia jännitteiden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä
kannattaisi kokeilla ja kenen kontolle vastuut ja kustannukset kokeiluista
voisivat tulla.
Vahingoista ja niiden korvaamisesta
Koettu haitta on ennen kaikkea henkilön itsensä kokema. Vahingon
korvaaminen on myös ulkopuoliselle avautuva tapa hyvittää koettu haitta. Aina kokemus
ja ulkopuolinen havainto eivät asetu täysin yksiin.
Porojen aiheuttamia peltovahinkoja on Kuusamossa setvitty
viime aikoina vain vähän virallisessa vahinkoarviolautakunnassa. Tämä ei ole
niinkään johtunut vahinkojen puuttumisesta, vaan lautakunnan toiminnan
ongelmista. Puheenjohtajan pesti on koettu epämieluisaksi ja prosessi
vaikeaksi. Myönteistä on totta kai se, että korvauksista on kyetty sopimaan ilman
lautakuntaa.
Ongelmia ei ole ihan samalla tavalla ympäri Kuusamoa. Porovahti
osoitti ongelmien keskittymisen: yhteydenotoista iso osa keskittyi tietyille paikoille.
Emme varmuudella tiedä, syntyvätkö ongelmakeskittymät herkistä
ihmisistä, huonoista ihmisten välisistä suhteista tai porojen toistuvista
käynneistä. Mutta sen tiedämme, että monilla ristiriidoilla voi olla pitkäkin
historia, ja että porojen liikkeisiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin vain
poronhoitajien piittaamattomuus. Vääryyskokemus – koettu vastuuttomuus – voi myös
johtua tekijöistä, joista kaikki ei liity porojen liikkeisiin.
Yhteistyöryhmän tarkoitus on yrittää ymmärtää tilanteiden
monimutkaisuus ja puntaroida tapoja estää vääryyskokemukset tai ainakin
merkittävästi lieventää niitä. Ryhmän pyrkimys on avoimella ja
positiivishenkisellä tiedottamisella lieventää kärjistynyttä ilmapiiriä ja
samalla luoda ratkaisuja, joilla oikeudet, velvollisuudet, vapaudet ja
oikeudeton vaikutuksille altistuminen, asianosaisuus, asettuvat järkevämmin
yhteen.
Oikeudet edun ja tahdon puntarissa
Oikeuksien välinen puntarointi ei ole aivan helppoa. Viime
syksynä ilmestyneessä kirjassa Mitä ovat oikeudet?
erotetaan kaksi perusteoriaa oikeuksien perusluonteesta, intressi- ja
tahtoteoriat (lähteet blogin lopussa).
Intressiteorian mukaan edut ovat oikeuksien perusta.
Oikeuden mukana oikeudenhaltija on paremmassa asemassa kuin ilman oikeutta. Etu
on oikeuden välttämätön komponentti, ja yleensä jokin hyvinvoinnin osa-alue on
oikeuden perusteena. Oikeutta ei olisi olemassa ilman jonkun toisen
vastavuoroista velvollisuutta kunnioittaa tätä oikeutta.
Intressiteoriassa oikeudet voidaan ymmärtää velvollisuuksien
seurauksina, ei niiden perusteina, mikä olisi ehkä intuitiivisesti luontevaa.
Porot saavat tietyin rajoituksin laiduntaa vapaasti poronhoitoalueella, mutta paliskunnilla
on velvollisuus estää haitat viljelyksille ja vakinaiselle asutukselle. Juuri tämä
haittojen välttäminen ja vähentäminen määrittelevät ja ehdollistavat oikeuksien
harjoittamista.
Olennainen kysymys kuuluu: minkä ehtojen on täytyttävä,
jotta poronomistukseen sisältyvää vastuuta voidaan katsoa rikotun? Täyttyvätkö
ehdot, jos porot ovat kerran mökin pihassa, jos porot silloin tällöin ovat
mökin pihassa tai jos porot ovat jatkuvasti mökin pihassa. Porojen säännöllinen
tai jatkuva läsnäolo voi vaikuttaa loma- tai paikallisen asukkaan hyvinvointiin
haitallisesti, joten velvollisuudesta voisi periaatteessa seurata oikeus
kyseiselle henkilölle.
Poronhoitolain 32 § mukaan ”Paliskunta on velvollinen
rakentamaan aidan, muun laitteen tai rakennelman (aitaaminen) viljelysten ja
muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella myös puutarhojen, vakinaisten
asuntojen pihojen ja muiden erityiseen käyttöön otettujen alueiden
suojaamiseksi poroilta.”
Paliskunnilla ei ole vastuuta aidata vapaa-ajanasuntojen
pihoja eikä moni mökkiläinen sitä haluaisikaan. Paliskunnan on korvattava muilla
erityiseen käyttöön otetuilla alueilla tapahtuneet porovahingot. Monimutkaisissa
tilanteissa voidaan hyödyntää intressien sovintomenettelyä.
Mutta oma kysymyksensä on toki se, voidaanko kesäasunnon piha ylipäänsä tulkita
laissa mainituksi erityiseen käyttöön otetuksi alueeksi vai onko mökkiläisellä automaattisesti
suojausvastuu tai vapaus aidata tonttinsa, jos niin parhaaksi näkee.
Intressiteoriassa edut pyritään yhdistämään
kokonaisvaltaisessa tarkastelussa ja etujen välisessä puntaroinnissa.
Kokonaistarkasteluun voi sisältyä myös eläimenä olemisen etu, siis
eläinoikeudet, kuten esimerkiksi poron oikeus hyvään, luontonsa mukaiseen
elämään, esimerkiksi oikeuteen laiduntaa rauhassa vuodenaikaislaitumillaan. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että muilla maankäyttäjillä on velvollisuus sietää porojen
luontaista käyttäytymistä.
Oikeuksien tahtoteorian mukaan oikeudenhaltijalla on aina
valta vaatia velvollisuuden täytäntöönpanoa. Haitan kärsijällä on oikeus saada korvauksensa
maksetuksi, koska hän voi sitä vaatia: viime kädessä haastamalla velvoitettu oikeuteen.
Tahtoteorian lähtökohtana on ihmisten vapaus ja oikeudet
mahdollistavat oikeudenhaltijan vapaan tahdon käytön. Ne ilmentävät toimijan
kykyä hallita ja määrätä itse itseään. Oikeudet ovat suvereenisuutta pienessä
mittakaavassa.
Niin sanotun kovan tahtoteorian edustajat kieltävät lasten, vaikeasti
vammaisten ja esimerkiksi eläinten oikeudet, koska ne eivät ole kykeneviä itse
oikeuksiaan ajamaan ja valvomaan muiden velvollisuuksia. Pehmeiden
tahtoteorioiden mukaan oikeudenhaltijaa voi edustaa joku toinen. Porolla ei ole
kykyä vaatia velvollisuuksien täytäntöönpanoa, mutta porolla voidaan katsoa odotusoikeuksia
tähän, siksi myös porot ovat ”suvereeneja pienessä mittakaavassa”.
Perusoikeudet ovat oma lukunsa myös Kuusamossa
Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyjä
yksilölle kuuluvia oikeuksia. Perusoikeuksille on ominaista niiden
perustuslaintasoisuudesta johtuva erityinen perustavanlaatuisuus, pysyvyys ja
oikeudellinen luonne. Siksi niitä pidetään yksilölle erityisen tärkeinä
oikeuksina.
Perusoikeudet ovat lisäksi yleisiä, periaatteessa kaikille
yhdenvertaisesti kuuluvia. Ne ovat myös eräänlaisia valttikortteja, joilla
suojellaan yksilöitä ennen kaikkea valtion mielivaltaisilta toimenpiteiltä.
Demokraattisen päätöksenteon mukaan ylempänä hierarkiassa olevat
voivat päättää sellaisista asioista, joista alempana olevat eivät voi päättää. Esimerkiksi
perustuslailliset asiat voidaan säätää eduskunnassa kahden kolmasosan äänienemmistöllä
ja tarpeen tullen ratkaista myöhemmin tuomioistuimessa.
Perus- ja ihmisoikeudet ovat yleensä oikeuksista ja
velvollisuuksista käydyn paikallistason keskustelun ulkopuolella, koska
toimijat eivät voi itse niihin suoraan vaikuttaa. Mutta perusoikeudet – ennen
kaikkea oikeus omaisuuden suojaan – ovat kuitenkin nousseet myös Kuusamon
porokeskusteluun. Niin poronomistajia kuin muita maanomistajia koskee
velvollisuus, että toisen omaisuutta ei saa viedä tai tuhota. Omistuskiistoissa
kumpikin osapuoli voi kokea olevansa kärsivä osapuoli.
Kuusamossa maanviljelijät ja mökkejä vuokraavat ovat
nostaneet esiin omaisuuden suojan ja oikeuden häiritsemättä harjoittaa omaa
elinkeinoaan. Poroelinkeino on puolestaan nostanut esiin oikeuden harjoittaa
omaa elinkeinoaan, samoin kuin poron oikeuden olla poro, noudattaen luontaista
vuodenkiertoaan ja tyydyttäen tarpeitaan esimerkiksi pahimmalta hyönteisajalta,
räkältä, suojautumiseksi. Poroelinkeino on toisaalta osoittanut syyttävällä
sormella haaskakuvauksen suuntaan. Se on elinkeino, jonka arvioidaan haittaavan
poronhoitoa tuottamalla suurpetokeskittymiä ja vaikuttamalla porojen
liikkeisiin ja niiden aiheuttamiin haittoihin.
Perusoikeudet saattavat olla keskenään yhdensuuntaisia tai vastakkaisia,
mutta yleensä ne ovat tavalla tai toisella kilpailevia. Perusoikeuksien
ristiriidassa on aina kyse niiden tulkinnasta: miten niiden sisältö ja merkitys
ymmärretään keskinäisessä suhteessa. Tarkoituksena on, että jokaisen oikeus toteutuu
mahdollisimman täysimääräisesti. Perusoikeuksien puntaroinnissa vaikuttavat
myös yhteiskuntapoliittiset tavoitteet.
Poromaisema sopimuksena
Porojen laidunmaisema on Kuusamossa vahvasti ihmisten
muokkaama. On metsätaloutta, malminetsintää, maataloutta, pihapiirejä ja
suurpetokuvaustoimintaa. Porojen laidunmaisema on monesta syystä pirstoutunut.
Mutta kaikki toiminnot ovat saaneet lupansa ja oikeutuksensa, ja samalla joukon
velvollisuuksia, vastuita ja vapauksia, joiden pitäisi mahdollistaa sopuisa
yhteiselo.
Kuusamolaisen maankäytön mukana syntynyt maisema on
eräänlainen yhdessä tehty sopimus, jonka puitteissa toimitaan. Tätä sopimusta
ei ole kokonaisuutena kirjoitettu tai päättäjien toimesta hyväksytty. Maankäytön
vähittäinen muutos on ollut poronhoidon kannalta lähes yksinomaan ongelmallinen:
poronhoito väistyy, vaikka joissakin tilanteissa luonnonsuojelu on avannut
poronhoidolle uusia mahdollisuuksia.
Maiseman moninaistuminen ja pirstoutuminen tekee sopimuspohjasta
muuntuvan. Osapuolten on vaikea siihen aina sitoutua sekä pidättäytyä ja joustaa
vapauksista silloin, kun oikeudet ja vastuut sitä sovun ja yhteiselon nimissä
edellyttäisivät.
Tämänkaltaista elinkeinojen ja toimijoiden keskinäistä
sopimusta pyrki yhteistyöryhmä Porovahtipalvelun syötteestä kesällä 2019 kehittämään
ja vahvistamaan. Molempien kokeilujen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta.
On toivoa, että systemaattinen keskustelu intresseistä ja tahdosta sekä
siirtymä konfliktista ongelmanratkaisuun voisi jatkua kesällä 2020 – ja mahdollisesti
senkin jälkeen, ja mieluusti tuomioistuinten ja ylipaikallisten päätöksenteon
elinten ulkopuolella.
Olen kirjoituksessani hyödyntänyt seuraavia tekstejä: Visa
Kurki, ”Oikeuksien intressiteorian puolustus”, Maija Aalto-Heinilä ”Oikeuksien
tahtoteorian puolustus”, Erik Lagerspetz ”Oikeuksien konflikteista” ja Niko
Soininen ”Tulkinnan pelko ja lakiperustaisia oikeuksia koskevan tiedon
kompastuskivet”, jotka kaikki ovat ilmestyneet kirjassa Maija Aalto-Heinilä &
Visa Kurki (toim.) (2019) Mitä oikeudet
ovat? Filosofian ja oikeustieteen näkökulmia. Helsinki: Gaudeamus.
Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori.
Kommentit
Lähetä kommentti