J. Hiedanpää, S. Rasmus, P. Kontio, M. Landauer, M. Jokinen, K. Oinonen, A. Naskali, J. Haveri-Heikkilä & J. Kumpula: PALOMA-hankkeen toimintasuosituksia poro-ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan

PALOMA-hanke on loppusuoralla ja tutkimushankkeen kokeilut Kuusamossa ovat osaltamme saatu päätökseen. Voimme kokemuksemme perusteella antaa liudan toimintasuosituksia. Vaikka PALOMA keskittyi Kuusamoon ja porotalouden toimintaympäristöön, käsityksemme mukaan toimintasuositukset ovat sovellettavissa laajemminkin elinkeinojen ja maankäyttömuotojen yhteiselon tukemiseen. Seuraavaan olemme nostaneet keskeisimpiä suosituksiamme; kaikki löytyvät PALOMA-hankkeenloppuraportista.

Porovahti-palvelun hyvät käytännöt:

• Porovahti-palveluun pystyi puhelimitse ja netissä kertomaan poroihin liittyvästä akuuteista ongelmatilanteista kesällä 2019. Useimmat asianosaiset haluavat Kuusamon Porovahdin jatkuvan toiminnassa myös tulevaisuudessa. Tutkimushanke ei kuitenkaan voi olla pysyvä ratkaisu. Suosittelemme, että palvelulle suunnitellaan jatkoa paikallisesti. Porovahti tarvitsee puhelimeen vastaajia, nettipalvelun kehittäjiä ja ylläpitäjiä, lomatuuraajia, kustannusten maksajia ja tiedottajia. Palvelu edellyttää resursseja. 
  
• Puhelimen rinnalla nettilomake osoittautui käytännölliseksi, koska sen avulla ilmoitukset saatiin kerättyä vaivattomasti tietopankkiin. Älypuhelimen kautta käytettävän paikkatiedon tarjoavan online-sovelluksen ja muiden digitaalisten keinojen kehittämiselle olisi tilausta.
• Puhelimen rinnalle voisi kehittää kansalaishavainnointia hyödyntävän työkalun: nettisovelluksen, johon voisi paikantaa ongelmia ja antaa niistä lisätietoja, kuten valokuvia. Tiedot menisivät reaaliajassa paliskunnille. Paliskunta voisi kuitata vastaanottaneensa ilmoituksen ja kertoa, miten aikoo reagoida asiaan ja minkä ajan sisällä.
• Palvelua ylläpitävän tahon olisi oltava neutraali. Mikäli ilmoittajien mielestä palvelu on puolueellinen, ei puhelin soi. Tärkeää on myös, että paliskunnat kokevat ylläpitävän tahon luotettavaksi ja osaavaksi, jotta sitoutuvat palvelun resurssointiin ja yhteistyöhön.
• Rohkaisemme jatkamaan! Oman huomiomme mukaan vastaavia palveluja on menestyksekkäästi käytetty juuri Kuusamon kaltaisissa ympäristöissä: keskustaajaman ympärillä on useita paliskuntia, ja alueella on myös paljon muuta maankäyttöä. PALOMAn kokemukset kannattaa hyödyntää täysimääräisesti ja olla herkästi yhteydessä hankkeen tutkijoihin myös jatkossa.

Avaimet toimivaan yhteistyöhön ja neuvotteluun:

• Viime kädessä ongelmien vähentämisessä on kyse siitä, että puolin ja toisin huomioidaan toisten oikeudet ja tarpeet ja etsitään yhteistuumin ratkaisuja ongelmiin. PALOMAssa perustetun yhteistyöryhmän toimintaa kannattaa kehittää, jatkaa ja vakiinnuttaa.
• Maatalouden saaminen mukaan yhteistyöryhmään on ratkaisevan tärkeää. Ryhmä voi lieventää ristiriitoja ainoastaan silloin, jos ryhmän toimintaan sitoutuvat kaikki kiistan osapuolet. Sitoutuminen on mahdollista, kun toiminnan tavoitteet, periaatteet ja toteuttamistavat hyväksytään toimijoiden kesken, eivätkä ryhmän esittämät ratkaisuehdotukset kohdistu kenenkään oikeuksia tai toimintaedellytyksiä vastaan. Reunaehdot ryhmän toiminnalle ja siihen osallistumiselle olisi syytä selvittää ja selventää.
• On tärkeää, että yhteistyöryhmän puheenjohtaja koetaan puolueettomaksi.

Paikkatiedon hyödyntäminen toimintojen yhteensovittamisessa:

• Eri maankäyttömuotojen laajuudesta ja intensiteetistä on olemassa paljon ajantasaista ja käyttökelpoista paikkatietoa. Jo näiden tietojen (mm. poronhoito, asutus, loma-asutus, infrastruktuuri, metsätalous, arvokkaat luontoalueet, matkailualueet ja reitit) esittäminen samalla kartalla auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia, mahdollisuuksia ja rajoitteita.

Kansalaishavainnot ja ratkaisujen yhteisluominen:

• Porovahtipalvelun tulosten mukaan valtaosa ongelmatilanteista keskittyy muutamaan paikkaan. Näille alueille on ominaista se, että vesistöt rajaavat monta maankäyttömuotoa pienelle maa-alueelle. Ratkaisuja kannattaa hakea ensin näille ongelma-alueille.
• Kuusamon kuusi paliskuntaa eroavat toisistaan paljon. Siksi paliskuntien yhteistyötä tulisi entisestään kehittää. Mikäli yksi paliskunta voi tukea toisia aitojen rakentamisessa, toinen porokoirien kanssa toimimisessa ja kolmas sisäisen viestinnän järjestelyissä, yhteistyöstä hyötyisivät kaikki. Viljelyvahinkojen estämisen osalta alueita voidaan jakaa muutenkin kuin paliskunnan rajoja pitkin.

Vuorovaikutus ja viestintä:

• Persoonallisuudet ja henkilösuhteet ovat usein ratkaisevia. Ongelmanratkaisuun on hyvä saada henkilöitä, jotka ovat motivoituneita, vuorovaikutustaitoisia ja eri osapuolten tarpeita ja intressejä kunnioittavia.
• Moderneissa organisaatioissa on usein yhteiskuntasuhdevastaava, joka tiedottaa organisaation toiminnasta ja ovat kontaktissa sidosryhmiin ja muuhun yhteiskuntaan. Kuusamossa osapuolet voisivat miettiä, löytyykö heidän keskuudestaan henkilö, joka ottaisi tällaisen roolin pitää yllä keskustelua, tiedonkulkua ja puheyhteyttä. Näin voitaisiin välttää ”poteroitumista” ja epätosien uskomusten syntymistä ja leviämistä.
• Suosittelemme, että Kuusamon kaupunki tiedottaisi rakennuslupavaiheessa tai kiinteistökaupan yhteydessä siitä, mitä poronhoitoalueelle rakentaminen ja sillä asuminen tarkoittaa. Tietopaketissa tulisi olla vähintään perustiedot alueen poronhoidosta, sitä ohjaavasta lainsäädännöstä ja ehdotuksia rakennusaikaiseen porovahinkojen omaehtoiseen estämiseen sekä esimerkkejä toimivaksi koetuista aitaus- ja veräjäratkaisuista asumisen aikana.
• Historialla on merkitystä. Paliskuntien vanhojen toimintakertomusten mukaan tilanne on ollut päällä jo vuosikymmeniä ja hyvin erilaisia ratkaisuja on kehitetty aikojen saatossa. Mielenkiintoisia kokemuksia ja ratkaisuja voisi julkaista uudelleen kuusamolaisessa mediassa.

Tutkimustarpeet:

• Jatkotutkimusten tarve elinkeinojen yhteensovittamisen ja ristiriitojen hallinnan paikallisten työkalujen kehittämiseksi on ilmeinen.  
• Kuusamon tilannetta ajatellen tarvetta on myös selvittää haaskakuvaustoiminnan poronhoidolle aiheuttamia vaikutuksia. 

On epärealistista ajatella, että poroihin liittyvät jännitteet ja ristiriitatilanteet tulisivat kokoaan poistumaan Kuusamosta. Maankäyttömuodot kilpailevat keskenään ja porojen aiheuttamia vahinkoja väistämättä välillä syntyy. Osa ihmisistä ei yksinkertaisesti siedä poroja alueella. Uskomme kuitenkin, että vahinkojen ja mielipahan määrää voidaan vähentää ja konfliktitilanteita ehkäistä, jos suosituksiamme toteutetaan käytännössä.