PALOMA-projektin blogit

Kuusamossa on jo vuosikymmeniä kiistelty porojen aiheuttamista haitoista ja etenkin sosiaalisessa mediassa vahingoista on liikkunut monenlaisia huhuja. Halusimme katkaista huhuilta siipiä keräämällä ilmoituksia vahingoista ja kokoamalla ne yhteen Porovahti-palveluun. Näin saimme todenmukaisemman kuvan siitä, mitä Kuusamossa oikein tapahtuu. On tärkeää kuulla ja tulla kuulluksi Kynnys ilmoittaa nettilomakkeella oli alhaisempi kuin soittaa Porovahti-puhelimeen, ja kynnys soittaa puhelimeen oli niin ikään alhaisempi kuin soittaa suoraan paliskuntaan. Joihinkin paliskuntiin tai niiden poromiehiin kohdistettiin kritiikkiä, mikä tuntui johtuvan pääosin siitä, että ongelmia oli ilmoittajien mielestä väheksytty tai heitä ei oltu kuultu. Kiireinen vaikutelma saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi. Jotkut ilmoittajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että asioiden hoidossa on menty parempaan suuntaan ja kommunikaatio on parantunut. Joissakin tapauksissa ilmoittaja teki toisen ilmoituksen kiit

Puolivillinä laiduntavat porot risteävät väistämättä jossakin kohtaa maatalouden, mökkeilyn, matkailukeskusten, luonnon virkistyskäytön, metsätalouden tai teiden kanssa. Ja porohan on viisas eläin, vaikka sitä usein ehkä suottakin tyhmäksi haukutaan: poro menee sieltä ”mistä rima on matalin” etsiessään ravintoa tai silloin kun poroa ahdistelee räkkä, helle, tai pedot. Ja niinpä sitten kesäaikaan käynnistyvät kiistat porojen aiheuttamista häiriöistä ja vahingoista. Kuka näki, kuka kuuli, kuka on vastuussa vahingoista ja miksi… Kun porot aiheuttavat häiriötä tai vahinkoa pellolla, puutarhassa, pihalla tai muulla alueella, missä niillä ei ole lupa laiduntaa, asiasta voi ilmoittaa kyseisen alueen paliskuntaan. Rovaniemellä ilmoituksen voi hoitaa keskitetyn Porovahti-puhelimen kautta. Myös Sodankylässä ja Suomussalmella on toiminut Porovahti. Kaikki nämä taajamat sijaitsevat kahden tai kolmen paliskunnan rajalla. Tällaisissa paikoissa asukkaan, viljelijän ja etenkin ulkopaikkakuntalaisen

Kerroin Kuusamosta lähtöisin olevalle ystävälleni, että Paloma-hanke oli saanut rahoituksen. Hankkeessa pyritään lieventämään porotalouden, asutuksen, loma-asutuksen ja maatalouden tulehtuneita välejä. Ajoittain porot ovat paikoissa, joissa niiden ei pitäisi olla, kuten pelloilla, pihoilla tai terasseilla. Tämä aiheuttaa ärtymystä. Ystäväni totesi ykskantaan, että olette sitten aikamoisen haasteen edessä. Vastasin hänelle, että mielestäni on kaikille mukavampaa ja kaikkien osapuolten etu, mikäli rauhanomainen rinnakkaiselo on mahdollista. Vertasin tilannetta myrskyisään avioliittoon – ainoa keino päästä sopuun on keskustelu osapuolten kesken. Juuri tuollaista keskustelua varten Paloma-hanke perusti yhteistyöryhmän Kuusamoon. Ryhmään koottiin eri osapuolet: maatalouden, porotalouden, asukkaiden, vapaa-ajan asukkaiden ja matkailun edustajia. Ryhmää vetää Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton edustaja. Ryhmä käsittelee toimintojen yhteensovittamista. Mitkä sitten ovat edellytykset sille,

Poro on myös pohjoisen symboli ja lappilaisen luonnon ikoni, itsearvoinen toimija. Eräällä tavalla poro on pohjoisen kestävän kehityksen osoitin. Tunturipeuran kesytettynä muotona se on joillekin olemukseltaan ja vaikutuksiltaan vähemmän luontoa. Tulkitsijoita on monia eikä totuutta tahdo löytyä. Ristiriitoja ilmaantuu ja kestävyys loittonee. Ristiriitoja on siellä missä on rajoja – symbolisia tai materiaalisia. Ristiriidat syntyvät rajojen ylittymisestä. Pitäisikö porot aidata ihmisiltä, ihmiset poroilta vai herkät laitumet poroilta? Jonkun pitäisi pysyä rajojen sisällä tai niiden ulkopuolella. Kuka päättää rajoista? Koska miltei kaikilla on jonkinlaisia oikeuksia maankäyttöön, miltei kaikilla on myös velvollisuuksia antaa myöten tai väistyä. Poroasioiden hallinnan toive on, että joko oikeudet, velvoitteet ja vapaudet saadaan sovitettua yhteen ja rajat häipymään, tai rajat kunnolla paalutetuiksi tai niiden ylittäminen sallituksi. Rajan yli virtaa se, mikä voi ja sallitaan. Poro